Ninnin uutinen

Ruotsin kuninkaanlinnaan murtauduttu

Ruotsin kuninkaanlinnaan on murtauduttu viimeyönä. Tekijöinä epäillään olevan Ruotsin tunnetuin mafia jengi. Linnasta varastettiin kaikki arvo esineet sekä ikkunoita rikottiin.

4-5.9 välisenä yönä Ruotsin kuninkaanlinnaan murtaudittiin, paikkoja rikottiin ja esineitä varastettiin. Tapahtuman aikaan linnaa vartioi vähemmän vartioita kun yleensä. Tekijät olivat tappaneet vartijat, joten on aika selvää, että tekijöitä on ollut monta. Teikijöiden epäillään olevan ruotsin tunnetuin mafia jengi, joka oli nähty liikkuvan linnan ympäristössä ennen tapahtumaa. Itse tapahtuneella ei ole silminnäkijöitä, mutta paikalliset ihmiset kertovat, että olivat nähneet mafia jengin linnan ympäristössä. Tekijöiden motiivia ei vielä tiedetä.

Poliisi ei kommentoi tapahtunutta sen enempää.

Miian tarina Ninnin uutisesta

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Seisoin vartioimassa, kuulin kummallisia ääniä. Yritin saada muita vartioita kiinni salaisella äänähdyksellä, mutta se ei onnistunut. Tiesin, että viereinen vartija seisoisi kulman takana, mutta hän ei reagoinut. Arvelin, että jotain oli vinossa. Tein niinkun oli opetettu, Otin kaksi askelta sivulle ja tarkkailin löydänkö mitään epäilyttävää. Kulman kohdalla vedin syvään henkeä ja kurkistin, että näkisinkö viereistä vartijaani. Samaan aikaan kuulin aseen laukauksen. Katsoin nopeasti ja näin viisihenkisen Mafia jengin. Säikähdin, arvasin, että en millään pärjäisi heille. Otin heti kaksi askelta taakse päin ja astuin oksaan, joka ruksahti. Pidätin hengitystä, jähmetyin, en pystynyt liikkumaan, sydäntäni rupesi pakottamaan. Toivoin, että he eivät kuullut.

''Hei tuolla on joku''-Yksi mafia jengin pojista huutaa. He juoksivat minua kohti ja siinä he olivat. Viisi nuorta miestä kokoontuivat ympärilleni ja yksi otti aseen esiin ja ampui minua mahaan. Mieleeni tuli heti vaimoni ja kolmevuotias lapseni, jotka olivat juuri tulossa Suomesta Ruotsiin katsomaan minua. Asuimme eri maissa, koska sain tämän työn. Puolenvuoden päästä he olisivat muuttaneet tänne ja olisimme saaneet asua koko loppu elämämme yhdessä. Silmistäni valui kyyneliä ja olin niin katkera siitä, että en enään nää elämää. Jengiläiset nauroivat minulle ja yksi heistä sylkäisi päälleni.  Näin jengissä kuitenkin pojan, joka oli hyvin nuori, ehkä 15-vuotias. Hän näytti erittäin katuvalta, hän oli selvästi joutunut vain väärään porukkaan. Kävi häntä sääliksi ja toivoin, että omasta lapsestani tulisi viisas ja kaunis poika.

Silmissäni alkoi sumentua, poikien kasvot menivät epäselviksi ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Nyt minä kuolen. Pääsin rauhalliseen ja mukavaan tilaan. Tajusin, että hetkeni on tullut. En tajunnut mistään enään mitään, mutta minun oli pakko sanoa viimeiset sanat: ''Je t'aime Mari''-Sanoin sen niin lujaa kuin vain sain ääntäni kuulumaan. Se tarkoittaa ''rakastan sinua Mari'' Ranskaksi. En unohda sitä koskaan, menimme siellä vaimoni kanssa naimisiin. 

Viimeinen ajatukseni ennenkuin pääsin tähän paikkaan, missä nyt olen. ''Antakaa anteeksi, en osannut pitää itsestäni huolta, vaikka lupasin.''